mykinesbygd

Päätin ryhtyä aktiivisemmaksi tässä hommassa, ja olenkin nyt parin aamun ajan muokkaillut kesäkuisia kuvia kuosiinsa. Työvuoroni alkavat normaalisti kello 13, joten jos herää aikaisin, saa aamulla aikaan yhtä sun toista. Illalla ei hirveästi jaksa, kun vuorot loppuvat sen verran myöhään. Heitin kauan sitten yhden yökävelyn pitkin kotikylän pihoja ja keräsin kuvamuistoja, jotka nyt koristavat tätä kesäkotini esittelymerkintää! Osa kuvista taitaa myös olla jonkun aamuseikkailun peruja... Vanhoja silti!

So, I decided to become more active, and therefore I've spent a couple of mornings editing pictures from June into something blog-worthy. My shifts usually start at 1 p.m., so I've got plenty of time to be productive in the morning. The pictures in this post are from my late night (and maybe even day) walks sometime in June.

Mykinesin kylässä asuu ympäri vuoden kymmenen ihmistä. Heistä suurin osa on keski-iän ylittäneitä, eikä saarella juuri puuhata muuta kuin maataloushommia, huoltotöitä ja kesäisin matkailutoimintaa. Taloista suurin osa on talvet tyhjillään, eivätkä kesäasukkaatkaan useimmiten viivy muutamaa päivää pitempään.

The village of Mykines, Mykinesbygd, has the year-round population of 10 people, many of which being elderly. The jobs are scarce, and include mainly farming, maintenance, and tourism during the summer months. Most of the houses are empty during the wintertime, and the summer guests don't usually stay longer than a few days at once.

Mykinesiä kuvataan lintuparatiisiksi, ja olenkin sen saanut todistaa monenmoisten kohtaamisten kautta. Olen nähnyt lunnien yöllisen kokoontumisen ja suulien pesimäpuuhat kallioilla, mutta saanut myös miltei nokasta otettuani harha-askeleen ilmeisesti muuan mustan linnun pesäpaikan liepeille. Kuvan hanhen halukkuus tehdä viattomille väkivaltaa ilmeni välittömästi kuvanottohetken jälkeen, kun se lähti kipittämään kohti niin vihaisen näköisenä, että koin parhaaksi pinkoa karkuun ja valita toisen kujan kuljettavakseni.

Mykines is described as a bird paradise, and I've got to experience that in various ways. In addition to seeing the nightly gatherings of countless puffins, I've also almost gotten hit by an angry black bird after taking a careless step towards what probably was its nest. The goose seen in the picture wasn't too friendly, either, as it angrily chased me off the alley, making me choose an alternate route through the village.

Mykinesin ainokainen tie johtaa kylän läpi kahteen suuntaan: yhtäällä satamaan ja toisaalla Knúkur-vuorelle. Autoja ei näy, eikä sen koommin polkupyöriäkään: suurimmat tavarat ja pienimmät lapset kuljetetaan mönkijöillä ja peräkärryillä, ja maatöissä käytetään eräänlaisia minitraktoreita. Lampaat ja hevoset laiduntavat aidattuina pääosin ympäri ämpäri saarta, mutta käväisevät välillä kylänkin puolella muun muassa heittämässä ruskeat terveiset allekirjoittaneen kotiovelle.

The only road in Mykines leads to two places: the harbor and the island's highest mountain, Knúkur. Cars and bicycles are nowhere to be seen, and the heaviest belongings (as well as the smallest children) are moved around with ATVs. Sheep and horses graze all over the island, and sometimes they pay a visit to the village as well, leaving their brown regards right onto the doorstep of yours truly.

Tie vuorelle. / The path towards the mountain.

Kylätie muuttuu pian kivikkoiseksi poluksi ja haalistuu lopulta painaumaksi kukkulan ruohomatossa. / The road turns quickly into a rocky path, and eventually all you can see is an imprint on the grassy hillside.

Kun kopterit eivät vielä olleet normaali osa kesäarkeani ja otin niistä kuvan aina kohdalle sattuessa. / Back when the helicopters weren't a completely normal everyday thing, and had to be photographed every time.

Mykinesin uima-allas. Pato petti tässä jokin aika sitten, eikä tuolla voinut uida, mutta asia on nyt korjattu ja olen ehtinyt pari kertaa pulahtaakin! Kylymää on, virkoaapahan ainakin! / The cold water pool. The dam broke a while ago, resulting in the pool being basically empty for a few weeks. It's fixed now, and I've already taken a couple of dips! The water is damn cold - perfect for morning swimming!

Mykinesillä on kirkko, joka toimii useammin konserttisalina kuin palveluspaikkana, ja koulu, joka lopettanee toimintansa nyt viimeisenkin oppilaan päästyä yhdeksänneltä luokalta. Työpaikkani Kristianshús on kylän toimivin majoitustila, ja sen lisäksi yöpyä voi satunnaisesti Gula Husið-hostellissa sekä ainakin yhdessä Airbnb-asunnossa. Suunnitteilla on uusi hotelli ja museo, jossa esitellään saarella asuneen taiteilija Sámal Joensen-Mikinesin maalauksia, ja aikataulun mukaan tämän pitäisi toteutua jo ensi kesänä. Saa nähdä! Työnantajani puolisoineen seisovat hankkeen takana ja ilmeisesti hoitavat suuren osan rakennustöistäkin itse, ja hetken färsaarelaisten elämää ihmetelleenä voisin sanoa sen käyvän järkeen. Kyläläiset ja kesäasukkaat kunnostelevat nimittäin sen verran innokkaasti talojaan ja rakentelevat uutta, ja onpa työnantajani mies rakentanut kotitalonsakin omin käsin. Ei talon kokoon nähden varmasti ollut mikään pikkuprojekti.

The church in Mykines is still in use - more often for concerts than Sunday services, though. The village school will probably stay empty now that the last pupil has passed secondary school. My workplace, Kristianshús, is the safest bet for accommodation, and sometimes staying overnight is possible also in the hostel called Gula Husið, or the Yellow House. Some of the summer house owners also rent out their houses via Airbnb. A brand new hotel, as well as a museum focusing on the works of the artist Sámal Joensen-Mikines, is scheduled to open next year. We'll see! It's a project of my boss and her husband, and apparently they'll even be doing a big part of the building, too. Well, after watching the Faroese villagers build and repair their houses all on their own, it's really not that big of a surprise... Even the house I live in, which is definitely not the smallest one on the island, was built by the owner himself. 

Mykinesin satamasta olenkin jo jakanut kuvamateriaalia, mutta tässä vielä vähän näkymiä! Jósup-lautta seilaa Mykinesin ja Sørvágurin väliä normaalisti kaksi kertaa päivässä - välillä kolme-neljäkin, mikäli kävijöitä on paljon. Toisinaan lautta ei tule ollenkaan sääolosuhteiden tai laskuveden vuoksi, ja ihmisiä on parina iltana jäänyt saarelle. Mykinesille tulemista ei suositella juuri lentoa edeltävänä päivänä juuri tällaisten sattumusten takia - tämä lukee hyvin selvästi turistilehtisessä, jonka saa maksutta mukaansa lentokentältä, ja siitäkin huolimatta seuraavaa lauttaa odotteli huomattava määrä vihaisia matkailijoita, jotka eivät rantautumisen takia olleet ehtineet lennolleen. Elikäs, lukekaa se saakelin lehtinen, mikäli meinaatte käväistä Mykinesillä. Saaresta kertova pätkä on lyhyt ja ytimekäs, eikä kenellekään pitäisi jäädä epäselväksi, ettei tämä ole mikään ihanteellinen viimeisen reissupäivän kohde. (Joo, eiköhän tilitys ollut tässä. Miten niin huomaa, että minähän se sain kuunnella kiukkuisten keski-ikäisten kitinää, kun lento lähti ja he itse jäivät?) Helikopterilla saarelle pääsee muutaman kerran viikossa, ja sen voi toisinaan myös tilata erikoistapauksen sattuessa. Kopterilla hoidetaan myös sairaskuljetuksia, joista tämän kesän ensimmäinen tehtiin pari päivää sitten.

One more snap of the Mykines harbor area! The ferry Jósup sails between Mykines and Sørvágur twice a day with some exceptions, mostly due to high demand or low tide. People have gotten stranded on Mykines a couple of times now, an astonishing number of them with a flight to catch the very next day. Now, here's an important piece of advice for everyone planning a visit here: there is a A5-sized booklet available on the airport, called something like The Faroe Islands Tourist Guide. Please pick it up - it's free of charge - and read it, too, at least the parts about Vágar and Mykines. On the Mykines page it should say very clearly that traveling to Mykines is not recommended if you plan on taking the plane the next day. Memorize those lines, and if you still fail to follow the advice, remember that the only one you have the right to get mad at is yourself. Ok? Thank you, rant over. (What do you mean you can see that I was the one serving the pissed-off customers?) You can also take the helicopter from Vágar a few times a week, and sometimes rent it for special occasions. The chopper is also used to take people to the hospital.

Tässäpä esittelyä ensi hätään! Kirjoitettavaa on, kuten sanottua, paljon, ja uusia hienoja juttuja on taatusti tulossa. Yritän pitää tahdin tasaisempana nyt, kun jaksan jopa heräillä aamuisin... Nyt on taas edessä yksi aurinkoinen kesäpäivä Mykinesillä, mikä tietänee päiväksi paljon asiakkaita ja ahkeraa leipomista sitten iltapuolella. Ehkä sepittelen töistänikin myöhemmin vähän juttuja - tai sitten en.

Voilà, a short presentation of Mykines after 1,5 months after moving here! As I said, I have a lot to write about, and new and exciting things keep popping up by the day. I'll try, however, to post more frequently, now that I can actually manage waking up somewhat early. Got another sunny day of Faroese summer ahead, which probably means a lot of customers during the day and crazy baking in the post-dinner hours. Maybe I should write a bit about my job, too... Or not.

fuglar

Olen nyt oleillut täällä reilun kuukauden. Ensimmäisen viikon totuin, toisen nukuin ja kolmannen kokosin tekemättömiä töitä, joten en oikeastaan ole vielä päässyt ihan täysillä keskittymään tähän kesäelämään. Säät ovat täällä suosineet - en aluksi tiennyt päätyneeni uusine tuulen- ja vedenpitävine kamppeineni Färsaarista sille kaikkein vähäsateisimmalle, mutta tämä kolme viikkoa kestänyt lähes tauoton auringonpaiste kyllä jaksaa hämmentää tuosta tiedosta huolimatta. Tähän kolmeen viikkoon on mahtunut jos jonkinmoista blogikirjoittelun aihetta - kuten vaikka syväanalyysi normaalista työpäivästäni, raportti asiainhoitomatkastani Tórshavniin tai selvitys kaikista minut tänne ajaneista motiiveista - ja lienee viisainta aloittaa tämän ideavyyhdin purkaminen alkupäästä. Jatketaan siis siitä, mihin viimeksi jäätiin: tässä runsain valokuvituksin väritettyä tekstiä toiselta tai kolmannelta Färsaari-päivältäni ja siltä ensimmäiseltä ja toistaiseksi ainoalta kunnon retkeltä, jonka kotisaarellani toteutin.

Olin parin pitkän ja perusteellisen työpäivän jälkeen saanut aamun vapaaksi, ja otin tästä ilon irti suuntaamalla turistien suosimalle ”lunnipolulle”. Olen aikaisemmin viettänyt elämästäni reilun vuoden Islannissa, mutta siellä onnistuin etsinnöistä huolimatta väistämään kaikki saaren lunnit, joten tämän kesän tavoitteeni olikin nyt vihdoin viimein bongata ihka-aito lunni luontaisessa elinympäristössään. Näköjään olin jälleen kerran menossa sieltä, mistä aita oli jo kaatunut: tällä saarella ei tarvitse oikeaan aikaan käppäillä kuin muutama sata metriä kylästä vuorenrinnettä ylös rantaviivaa seuraten, ja jo kököttää lunninhyväkäs mättäällä tarkkaavaisesti päätään pyöritellen. Päivä oli nuori ja ilma mainio, joten talsin kuitenkin koko matkan majakalle, jonka ympäristössä myös myrskylinnut ja suulat viihtyvät pesintäpuuhissa.


I've been here for a bit over a month now. I spent my first week getting accustomed to things, slept the second one away and used the third one on putting together some things I'd left behind before moving out here, so enjoying my new and exciting summer surroundings to the fullest is yet to happen. The weather's been great - my home island happens to be the least rainy of all the Faroes but even knowing that, having 3 weeks of sunshine keeps amazing me. Apparently it's been a very unusual spring in this corner of the world!

My month has involved a whole bunch of blogging-worthy things, so I think it's wisest to just pick up where I left off and share some memories from my first - and next to only - hike here in Mykines. Having missed all the puffins while living in Iceland, I had decided to finally see one in the Faroes, so moving to this bird paradise was definitely the right choice! I chose to take the 1,5-hour walk to the Mykines lighthouse - the path is very popular among tourists mainly because of puffins and other bird life swarming the cliffs - and did not get disappointed. I was greeted by an army of puffins just a stone's throw from the village, and around the lighthouse I also got to observe some gannets and fulmars.

Elämäni ensi lunni! Tai toinen. Kuka niitä tuolla laskee. Tärkeä lintuhenkilö kuitenkin. / The first puffin of my life! Or second. Not like anyone's counting. An important bird personality, anyway.

Lunnien lisäksi myös lampaat pitivät reitin varrella sankoin joukoin seurojaan. Pienimmäiset osasivat poseeratakin! / Saw a crazy bunch of sheep, too. The smallest ones even knew how to pose for the camera!

Tuommoisessa cityssä sitä asustellaan! / The Mykines metropolis.

Majakkareitin varrella joutui poikkeamaan melko epävirallisen näköisille poluille. / Wondered first if this path was sheep-only, but it did lead me further towards the lighthouse.

Heleeeeeevetin turvallisen näköinen silta. Kuumotti. / Well isn't it the safest-looking bridge you've ever seen?

Tulipas bongattua elämäni ensimmäinen laskeutuva helikopterikin! Herätti kauhunsekaisia haaveita. / Spotted my first-ever landing helicopter! Not sure if scared or looking forward to a ride.

Juu, hyvällä säällä majakalta on ihan kevyesti sen puolentoista tunnin patikoinnin veroiset näkymät! / A view totally worth the 80 minute hike, especially in such good weather.

Lunneja, lampaita ja maan valtaama lampaiden avohautausmaa, aurinkoisen kesäretken ainekset kasassa! / Found this... Open burial ground for sheep? Creepy, yet cool.

Suulaat suulat eivät paljoa piilotelleet. / The glorious gannets!

Olen se bloggaaja, joka postaa kuvia kuolleista lampaista. Tätä ruhoa ei ole muutes sittemmin siirretty, ja kuulemma aivan polun vieressä lojuu toinenkin lampanraato. / Here I am, posting pictures of sheep carcasses on my blog. Carry on. From what I hear, there seems to be another dead body lying about just next to the path, and so far nobody's made an effort to move this one away, either.

Kiire ja energiavaje alkavat pikkuhiljaa helpottaa, ja olen jo uskaltanut alkaa tapailla jotain suunnitelmaa siitä, mitä tahdon tämän kesän aikana tehdä. Listaan on kertynyt lähinnä pikkujuttuja, kuten Mykinesin kylmän uima-altaan testaamista ja koko saaren kiertämistä kävellen, mutta ehkä niitä suurempiakin matkahaaveita alkaa tässä pikkuihljaa kerääntyä. Unelmoin myös arkirytmistä, jonka mukaan en nukkuisi lähes työvuoron alkuun asti, vaan jaksaisin aamulla nousta ja vaikka käppäillä takaisin tuonne lunnien luokse aamupalaa syömään. No jaa, jospa se vielä tästä!

It's getting easier now, with fewer things to do and more energy to spend on the cool things! I've finally started to put together a plan for what I want to do in the next couple of months, including longer walks all around Mykines and a dip in the cold pool next to our house. My next goal is, though, to develop a daily schedule and make sleeping until the start of my shift at the guesthouse the exception rather than the rule. Would probably also help me post more often! 

søvnunderskud

20.5.

Univelka, se on päivän sana. Heräsin tänä aamuna makuupussistani lentokentän lattialta kello viisi riekaleisten yöunien jälkeen. En saanut selvää, puhutteliko eräs virkailija minua tanskaksi vai englanniksi. En saanut tulostettua lippuani ja sain tietää olevani väärässä terminaalissa. Asioin virkailijoiden kanssa tanskaksi, sillä tarpeeksi väsyneenä lakkaan välittämästä siitä, miltä kakomiseni mahtaa kuulostaa.

20.5.

Today's theme is sleep deprivation. I woke up at 5 a.m. on the airport floor after having a few indefinite time units of sleep as a staff member spoke to me - in Danish or in very unclear English, I couldn't tell - and I proceeded to not being able to print out my boarding pass as I was, as the nice lady at the counter told me, in the wrong terminal, to begin with. That happened in Danish because I was tired enough to completely stop caring about how my attempts to pronounce a certain language sound like. 

Aamusekoilujen päätteeksi istuin kuitenkin Atlantic Airwaysin koneessa ja kuvasin videolle ikkunaruudulla pulppuavia sadepisaroiden vanoja. Suljin silmät noin 1300 kilometrin päässä kohteesta ja avasin ne uudestaan, kun lentoemäntä ojensi kohti jotain ihmeellistä pakettia. Aamiaista! Jugurttia, lämpöisiä sämpylöitä, levitettä, juustoa, hilloa. Kahvia ja mehua. Kaikki lipun hinnalla - alkoholiakin olisi saattanut saada, jos olisi iljennyt pyytää. (Oli pakko kokeilla juomakärryn tullessa uudelle kierrokselle ja sain kuin sainkin ensimmäisen lentokonedrinkkini ikinä. Olenkohan koskaan juonut näin aikaisin? En ainakaan Bailey'siä. Tulevatkohan ne vielä takaisin?)

Despite the somewhat rough start, I did make it all the way onboard the Atlantic Airways plane. I closed my eyes approximately 1300 kilometers from the destination, and reopened them when a strange package was being handed towards me. And what was it? A full Nordic breakfast with yogurt and some buns, all included in my ticket reservation for no extra cost. After eating I discovered that other passengers were ordering even alcoholic beverages, and I just had to give it a try - and that's how I happened to have my first-ever drink on a plane, at 8 in the morning, on my way to the Faroe Islands. 

Laskeutuminen Vágarin kentälle oli aikamoista. Tyhjästä ilmestyi yhtäkkiä kuin veitsellä leikatun suorareunainen saari, jonka seiniin pelkäsin koneen syöksyvän minä hetkenä hyvänsä. Hytkyvä turbulenssi kirvoitti kiljahduksia ja kiitorata tupsahti alle kuin tyhjästä.

Lentokoneesta poistuminen on aina helpotus, mutta ilo on erityisen suuri, kun on hikoillut vuorokauden paksuissa varusteissa ja pääsee paikkaan, jossa vilakka tuuli tempoo tukkaa päästä ja lämpötila tuskin hipoo kymmentäkään astetta. Kun tähän lisätään kellertäväpeitteisten vuorten hallitsemat maisemat ja kasvoja rytmittömästi hakkaava tihku, ei liene yllätys, että nauroin mielipuolisesti koko parin kilometrin kävelymatkan Sørváguriin.

Landing on the Vágar airport was an experience. I've been to places such as Iceland and Svalbard so one would imagine I'm used to sketchy landings on weird places, right? Well, either that's a 'nope' or the Faroese airport is really something. With the plane shaking in the turbulence and the mountainside being very close, I was sweating nervously, one part excited, and the other blaming myself for valuing my life so little that I voluntarily put myself into such situations.

For me, leaving an aircraft is always a relief, but this time, after having worn way too many layers for way too many straight hours, I was laughing hysterically into the refreshing Faroese wind, enjoying the raindrops on my face, and letting my eyes feast on the sight of the mountains, topped with yellowish vegetation. The hysterical laughter did not see an end during the half an hour walk to the town of Sørvágur, from which I took Jósup to the island of Mykines, my new home.

The first WTF: Faroese mini golf. In this wind?

Sørvágur.

En kestä, että mopo on fääriksi prutl.

Just Faroese things: a horse grazing on somebody's back yard in the middle of a small-town-like settlement.

Taking the ferry "Jósup" to Mykines!

Mykinesin mahtava satama. Päivän kuntotestin tarjosivat kuvassa näkyvät portaat, jotka piti kavuta ylös noin puolen elopainoni verran painavien kantamusten kera... // The awesome Mykines harbor. Imagine walking those stairs while carrying half of your own weight in luggage...

Satamaan hortoiltuani matka jatkui Jósupin kyydissä luonnon omaa vuoristorataa pitkin Mykinesille, missä loputtoman tuntuisten portaiden päässä minua oli vastassa työnantajani Katrina. Hikinen ja uupunut olemukseni sai ymmärrystä, ja vaikka uhosinkin voivani aloittaa työt heti, alkoi vuoroni vasta suihkun ja päivätorkkujen jälkeen. Ensimmäisestä työvuorosta jäi hurja olo. Minulle selitettiin asioita välillä vähän liiankin rautalangasta vääntäen, eikä tekemistä kauheasti ollut, joten saatoin hieman turhautua, mutta tilanne muuttui, kun jäin yksin palvelemaan saksalaista opettajakaksikkoa. Loppuvuoro meni nopeasti ja mukavasti ja jätti odottavan olon - kuka tietää, millaisia ihmisiä tässä vielä tapaa, enkä ole vielä edes tutustunut työkaveriperheeseeni kunnolla. Vi får se!

I started working on the same day - thankfully only after a shower and a nap, though. My first shift left me with mixed, yet mostly positive, feelings. The highlight of my night was a chat with the two German teachers that stayed the night with us - Maren & Maren, in case you're reading this, thank you so much for the company! I hope the rest of your trip was amazing and everything's fine wherever you are! The encounter left me hungry for new experiences - who knows what kind of people I will meet as this adventure goes on? I haven't even gotten to know my co-working family that well yet. Vi får se!