sandavágur

Motivaation puutetta pukkaa! Viime kesänä en saanut kiireiltäni kirjoiteltua, ja nyt puolestaan tuntuu, että minulla on liikaa vapaa-aikaa; liian helppo sanoa kirjoittavansa sitten huomenna tai illemmalla tai töitten ja harrastusten välissä... Tässä nyt joka tapauksessa vähän väkisellä tiristettyä tekstiä ja kuvia kuukauden takaa, kun kiipesin spontaanisti vuorelle eikä illalla satanut vettä.

This lack of motivation! If last summer was too busy for me to put together a post, it feels like this year I'm having too much free time; simply just too easy to postpone the writing session to the next day or later in the evening or into the free slot between work and hobbies... Oh well. Have a little bit of text I managed to scrap up about these pics I took a month ago, when I spontaneously climbed a mountain and it didn't rain in the whole evening.

 Alkuperäinen suunnitelma oli unelmien laivaretki Kolturin saarelle, mutta tapahtuma peruutettiin sään vuoksi, joten piti kyhätä pikaisesti uusi suunnitelma. Päädyin hyppäämään Vágarin bussiin, joka kuljetti minut Sandavágurin kylään. Siellä odotti tyhjä talo ja täydellinen sää, joten ei kun eväät kassiin ja vaellukselle!


The original plan was to take the dream trip to the island of Kóltur but the event got cancelled due to the bad weather, so I had to come up with a plan B. In the end I hopped on the bus going to Vágar, which took me to the village of Sandavágur, where I was welcomed by an empty house and a perfect weather. Packed some food and and drink, and headed out for a hike!

 

 

 

 

Huipulla odotti yllätys. Kivikasan alla peltirasiassa oli muovipussi, jonka sisältä löytyi suklaapatukka, juotavaa - ja vieraskirja. Täälläpäin on tapana jättää vuorenhuipuille kirjoja, joihin vuorilla vierailijat voivat jättää terveisensä. Kirjoilla on suuri kulttuurihistoriallinen merkitys, joten niihin kirjoittaminen on ihan suotavaakin! Tähän kirjaan oli myös kirjoitettu muutama sananen siitä, miten edellinen kirja oli jo sen verran kulunut, että kävijät kokivat parhaaksi vaihtaa uuden tilalle.

A surprise at the top: inside a metal box under a pile of rocks there was a plastic bag that contained chocolate, something to drink - and a guestbook! People tend to have guestbooks here on several mountain tops, and visitors are encouraged to write their regards on the blank pages. The books have a great cultural and historical value - just imagine reading a decades-old mountain guestbook! In this book there were also a few words about how the previous book was in such a bad condition that the visitors decided to replace it with a fresh one.

 

Páska-olut on kulunein vitsi saari-Pohjolassa matkustavien suomalaisten keskuudessa, mutta ei sitä voi huomiottakaan jättää. Kaljat kannettin huipulle itse, peltirasiassa ollut juotava oli alkoholitonta. / Presenting the oldest joke in the Book of Finnish Travelers in the Nordic Island States. By the way, the beer wasn't from the guestbook box.

Kolturin saari näkyy kauempana. Selkeästi liian huono sää matkustaa sinne! / You can see Koltur at the back. Yeah, the weather was clearly too bad for a trip!

Neonvihreää jäkälää! / Neon green lichen!

 

 Päivällisen jälkeen tuli käytyä vielä iltakävelyllä. Olen kirjoittanut vähän, mutta iltakävelyistä paljon. Ilta oli tyypillinen aurinkoisen päivän jälkeläinen; kirkas, värikäs, kuulas ja kaunis.

I took an evening (/midnight) walk after dinner. I've written little, but a lot about evening walks. The evening is what the successors of sunny days often tend to be: bright, beautiful, crisp, and colorful.

 Noniin! Nukkumaanmenoaika lähestyy ja taustalla pyörivä TV-sarjan jakso on loppumaisillaan, joten tässäpä tämä tällä kertaa. Ulkona näyttää hyvin samanlaiselta kuin näissä kuvissa, valoisammalta vaan. Ehkä kipaisen vielä nopean lenkin korttelin ympäri, kirjoittelemisiin!

All right! It's about bedtime and the TV show in the background is about to end as well, so might just call it a post for now. It looks a lot like these pictures outside, just with (even) more light. We'll see, maybe I'll go for a quick walk around the block before hitting the sack. Get back to you again sometime!

vestmanna

Pari viikkoa takaperin käännettiin kurssi kohti länttä ja Vestmannassa pidettävää bátastevnaa, karkeasti suomennettuna venefestivaalia, joka ilmeisesti on Färsaarten suurin. Venefestivaaleilla veneenomistajat, kyläläiset, bilettäjät ja muut kiinnostuneet kohtaavat musiikin, alkoholin ja aktiviteettien merkeissä, ja satamaan kiinnitettyjä veneitä pääsee ihailemaan välillä sisältäkin. Pääpäivänä veneilijät purjehtivat yhdessä ennalta sovitun kierroksen, jolle minäkin pääsin tällä kertaa mukaan, vaikkei se alun perin kuulunut suunnitelmiin. Oli helkkarin siistiä joka tapauksessa! Veneitä oli kaiken kokoisia ja näköisiä, ja ohjaimissa heilui niin nuoria kuin kokeneitakin kippareita melkeinpä vauvasta vaariin.

A couple of weeks ago I headed westward to attend the bátastevna, or boat festival, in Vestmanna. Apparently this would be the biggest event in the Faroes for boat owners to dock their beloved rides at the harbor for a public show-off, and meet up with the villagers, festival lovers, party people, and other interested souls for a weekend of music, alcohol and activities. On the main day the sailors set off for a planned tour, which I was also able to attend this time, even though it wasn't really a part of the initial plan. Cool as heck, nevertheless! Both the boats and the sailors came in all shapes, ages, and sizes.

Paikalla oli parikin pientä venettä, joita ohjastivat hädin tuskin yläasteikäiset pojat. / A couple of the smaller boats were operated by some hardly teenage boys.

Kohtaamispaikka. / The meeting point.

Vestmanna näkyvissä! / On the way back to Vestmanna!

Selittämätön vedenpinnan tasaisuus. / Inexplicable flatness of the surface.

Spontaanin ja kiireisen lähdön takia mukaan ei tullut napattua mitään virvoketta, mutta onneksi veneporukalla oli tarjota kahvia vanhoista kermakupeista. / Due to the extremely spontaneous and hasty departure, we couldn't manage to take any refreshments with us. Thankfully, the friendly boat gang had some coffee to offer in these lovely old cream cups!

Karvakaveri Gibson! / Meet Gibson, my new hairy friend!

 Purjehduksen jälkeen kaikki osallistujat olivat tervetulleita teltalle, missä jaettiin ilmaiseksi "pallerokeittoa" sekä erivahvuisia virvokkeita. Pullosta ja mukista saatavien tuotteiden lisäksi teltan sisäänkäynnillä seisoskeli kaksi miestä pullojen ja snapsilasien kera, niin kuin se ei olisi lainkaan epäilyttävää.

After the sailing, everyone was welcome to grab some free refreshments of different flavours and strenghts, as well as "ball soup" - a traditional Faroese party soup with vegetables, small meatballs and wheat flour blobs - at the festival tent. In addition to the drinks served in bottles and cups, there were also two men standing by the entrance with bottles and shot glasses in their hands, as if it wasn't suspicious at all.
 

Illalla festivaaliteltassa soitti useampikin bändi, mutta liputtomana tyydyin hengailemaan etkoilla lukemattomien tutuntuttujen kanssa siihen saakka, että itse alueelle pääsi taas. Viimeiset hitaat tanssittiin siinä aamuviiden korvilla, ja kun koitti aika tassutella yöpuulle, oli kohtalaisen kuivana pysynyt yö kääntynyt kaatosateiseksi aamuksi.

A few bands played in the tent Saturday evening, but as I hadn't bought myself a ticket, I settled for hanging out with the friends-of-friends at the different pre-parties until it got late enough for the ticket vendors to bother. The last slow song was played around 5 a.m., and as it was time to walk back to where I was sleeping, the somewhat dry night had turned into a morning of pouring rain.

Venefestivaaleihin kuuluu ilmeisesti olennaisena osana  myös soutukilpailu, joka tällä kertaa pidettiin sunnuntaina iltapäivällä. Sää oli mainio, mutta tyydyin silti kiikaroimaan kisaa ikkunasta. Kilpasoutu on täällä kansallisurheilua, ja käytännössä jokainen joko tuntee jonkun soutajan tai on itse (ollut) sellainen. Varmaan alkaisin itsekin soutaa, mikäli muuttaisin tänne pysyvämmin.

Apparently, a rowing competition is an essential part of every boat festival, and this time it took place on Sunday afternoon. The weather had gotten back to gorgeous but I decided to settle for gazing out of the window this time. Competitive rowing seems to be a national sport here - basically everyone is, has been, or knows a rower,  and even I would probably start rowing, too, if I ever moved here somewhat permanently.

 Sunnuntain suunnitelma oli hakea pitsaa ja körötellä kotio, sillä seuraavana aamuna oli tarkoitus olla taas ruohonleikkurin varressa. Tämä ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen, sillä seuralaiselleni soitettiin siinä iltakahdeksan hujakoilla, että tämän kotisaaren edustalla on alkanut valasjahti, jossa olisi parempi saapua auttamaan. Seurasi hätäinen neuvottelu, hyväksytty vapaapäiväpyyntö ja puolisen tuntia nopeusrajoitusten paukuttelua. Valasjahdin seuraaminen oli monella tapaa mieleenpainuva kokemus, josta saatan jossain vaiheessa kirjoittaa jonkun rivin, mutta aihe on niin kansainvälisesti kiistelty ja varmasti usean lukijanikin mielestä sen verran epämiellyttävä, etten mene tästä takuuseen. Täällä tapahtuu sitä paitsi paljon muutakin muistelemisen arvoista. Postausideoiden jono pitenee tasaista tahtia, kun pitäisi ehtiä käydä tapahtumien lisäksi töissä, liikkumassa, kaupassa, kirjastossa ja missä vielä. Vielä ei ole ollut viikonloppua ilman joko maisemanvaihtoa tai jotain ohjelmaa, eikä varmaan tule kovin monesti olemaankaan. Mutta, mutta, onhan sitä hiljaiseloa kyllä tankattu tämän kesän edestä koko viime talvi!

The plan for the rest of Sunday was to grab a pizza and drive home, as I was set to work again the next morning. This didn't, however, go exactly as intended, as the one I was riding with got a sudden phone call from their father, and learned, that a flock of pilot whales had been spotted right outside of their home island. This was then followed by a hasty negotiation, a spontaneous, yet accepted last-minute request for a day off, and a half-hour of pushing the speed limits until the destination was reached. Following the whale hunt was a memorable experience in more than one way, and I might write a line or two on that at some point, but given as well the controversial nature of the subject, as the discomfort it might provoke in some of my readers, I will not guarantee anything. Besides, tons of other blog-worthy things are happening pretty much all the time. The ideas are steadily piling up as I'm trying to work, do sports, shop for groceries, borrow more Faroese audio books et cetera between events and trips. Haven't had a weekend without either an event or a change of scenery yet, and I doubt there will be in a while. Oh well. I did have the whole winter on me to stack up on peace and quiet!

tórshavn

Hei vain, piiiitkästä aikaa! Minusta tuskin koskaan tällä päivitystahdilla tulee mitään vakavasti otettavaa bloggaajaa, mutta olen taas ties kuinka monennen kerran päättänyt yrittää. Jos jotain kuvia edes, kun syytäkin on. Istun nimittäin tässä kirjoittamassa siitä ilosta, että olen pitkän ja tapahtumaköyhän talven jälkeen palannut takaisin tänne tuuliseen suosikkipaikkaani ainakin kolmeksi kuukaudeksi! Färsaaret, osa kaksi, tai jotain siihen suuntaan. Tänä kesänä en tosin asu perhemajoituksessa Mykinesin saarella, vaan laulajattaren alivuokralaisena hurmaavassa kellarikämpässä pääkaupunki Tórshavnin keskustassa. En myöskään omistaudu turisteille työkseni, vaan hoidan keskustan viheralueita yhdessä muutaman mukavan työkaverin kanssa. Olen ihan innoissani uusien asioiden kokeilemisesta, mutta sitäkin enemmän säännöllisistä työajoista ja viiden päivän viikosta. Kaupunkielämä maistuu vuoden maaseudulla oleskelun jälkeen mainiolta, ainakin näin alussa. On hurjan siistiä kävellä kauppaan ruokaostoksille, ja mikäli mielin kauemmas, satamasta pääsee bussilla ja laivalla vaikka minne!

Hello, loooong time no see! Doubt I'll never achieve any serious blogger credibility with updates this scarce, but I have once again decided to give it a try. Like, at least post a photo or two every now and then, now that I have a proper reason to, as I have returned. At least another three months of my life will be spent in the Faroe Islands, a windy happy place of mine. By "happy" I might mean emotional on every level, but at least now I'm happy happy happy to finally be back! This summer I won't be staying in Mykines, though, but in central Tórshavn, and instead of dedicating myself to tourists I'll be taking care of the green spaces of this town. My colleagues are the nicest people, and the stability of a 5-day 8-to-4 work week feels incredibly good. I also like my neighborhood and the whole idea of living somewhere I can walk to the nearest store to shop for groceries, take the bus out of town, and decide whether to go out to an event thirty minutes prior. For the past year I've enjoyed the freedom granted by somewhat isolated life, so now this new kind of freedom's got me so excited I don't even know how to act in order to pursue it to its fullest.

Asuntonikin on varsin mieluinen. Talo on vanha, ja se näkyy niin pimennysverhossa kuin keittiön putkissakin, mutta minuun sellainen lähinnä vetoaa. Tilaa on melkein enemmän, kuin mille keksin käyttöä, mutta onnekseni sitä täyttää myös ruotsalainen kämppikseni Janina. Tórshavnissa vallitsevan asuntopulan tuntien olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen tästä asunnosta, ja kuvia saattaa hyvinkin olla tulossa!

I also love my new place. It's in the basement of an old house, which can be seen pretty much everywhere, but to me that's just charming. There's almost more space than I can find use for, but thankfully Janina from Sweden is helping me fill it up. Knowing the shortage of apartments in Tórshavn, I'm extremely grateful to be able to stay in a place like this. Might just send out pictures sometime! 

Toisin kuin viime vuonna, tälle kesälle minulla on paljon suunnitelmia. Aion kuokkia jokaisissa kyläjuhlissa ja käydä kaikissa konserteissa, joihin töistä kerkeän. Ostaa ainakin yhden koko viikonlopun festarilipun ja nukkua teltassa. Käydä niin monella saarella, kuin voin, ja opetella niin paljon fääriä, kuin ehdin. Olen jo ottanut ensiaskeleeni: kävin viime viikolla neulomassa muiden Färsaarille muuttaneiden sekä ystävällisten paljasjalkaisten kanssa Samanbinding-iltamassa, hankin kirjastokortin ja kävin bátastevnassa, jota voisi suomeksi luonnehtia eräänlaisiksi veneharrastajien kokoontumisajoiksi. Seuraaville viikonlopuille on samankaltaista meininkiä luvassa, mikäli sää sallii. Innostus tästä kesästä on niin katossa, että pelkään sen säikkyvän yläkerran naapurien askelia. Minä teen niin toisinaan, sillä varsinkin ennen Janinan muuttoa yläkerrassa askeltavien liikkeet kuulostivat usein siltä, kuin meidän asunnossamme hiippailisi joku. Toivottavasti tästä innostuksesta syntyy tällä kertaa tekstiä jaettavaksi asti; ainakin toistaiseksi olen ollut suhteellisen virkeä ja tehnyt niin paljon juttuja, että olisi sääli jättää kaikki kertomatta. Sua nähä!

Unlike last year, I've actually made some plans for this summer. I am going to sneak into every small community festival event, and go to every concert I manage to catch after work. Buy at least one weekend pass to a music festival, sleep in a tent. Visit as many of the islands as possible, and study as much Faroese as I have time for. I've already taken my first steps; last week I got a library card, and attended an event called Samanbinding, which basically meant knitting together with other immigrants and friendly natives. The previous weekend I went to check out a bátastevna, where boat owners and other party people gather up to visit each other's little boats, dance, drink, and have a pretty okay time. The next weekends will, weather permitting, be filled with similar kind of events and excursions, let's hope I'll manage to scrap up a post or two on that stuff as well!

Loppuun haluan vielä lisätä pari videota, joista toivottavasti käy ilmi, miten lahjakas ja siisti tyyppi vuokraemäntäni on. Aika hurjaa asua jonkun fanittamansa tyypin alakerrassa!

Concluding this with a couple of videos, that will hopefully show what a talented and cool person my landlady is. Let me tell you, living underneath a musician one admires is pretty wild!

mykinesbygd

Päätin ryhtyä aktiivisemmaksi tässä hommassa, ja olenkin nyt parin aamun ajan muokkaillut kesäkuisia kuvia kuosiinsa. Työvuoroni alkavat normaalisti kello 13, joten jos herää aikaisin, saa aamulla aikaan yhtä sun toista. Illalla ei hirveästi jaksa, kun vuorot loppuvat sen verran myöhään. Heitin kauan sitten yhden yökävelyn pitkin kotikylän pihoja ja keräsin kuvamuistoja, jotka nyt koristavat tätä kesäkotini esittelymerkintää! Osa kuvista taitaa myös olla jonkun aamuseikkailun peruja... Vanhoja silti!

So, I decided to become more active, and therefore I've spent a couple of mornings editing pictures from June into something blog-worthy. My shifts usually start at 1 p.m., so I've got plenty of time to be productive in the morning. The pictures in this post are from my late night (and maybe even day) walks sometime in June.

Mykinesin kylässä asuu ympäri vuoden kymmenen ihmistä. Heistä suurin osa on keski-iän ylittäneitä, eikä saarella juuri puuhata muuta kuin maataloushommia, huoltotöitä ja kesäisin matkailutoimintaa. Taloista suurin osa on talvet tyhjillään, eivätkä kesäasukkaatkaan useimmiten viivy muutamaa päivää pitempään.

The village of Mykines, Mykinesbygd, has the year-round population of 10 people, many of which being elderly. The jobs are scarce, and include mainly farming, maintenance, and tourism during the summer months. Most of the houses are empty during the wintertime, and the summer guests don't usually stay longer than a few days at once.

Mykinesiä kuvataan lintuparatiisiksi, ja olenkin sen saanut todistaa monenmoisten kohtaamisten kautta. Olen nähnyt lunnien yöllisen kokoontumisen ja suulien pesimäpuuhat kallioilla, mutta saanut myös miltei nokasta otettuani harha-askeleen ilmeisesti muuan mustan linnun pesäpaikan liepeille. Kuvan hanhen halukkuus tehdä viattomille väkivaltaa ilmeni välittömästi kuvanottohetken jälkeen, kun se lähti kipittämään kohti niin vihaisen näköisenä, että koin parhaaksi pinkoa karkuun ja valita toisen kujan kuljettavakseni.

Mykines is described as a bird paradise, and I've got to experience that in various ways. In addition to seeing the nightly gatherings of countless puffins, I've also almost gotten hit by an angry black bird after taking a careless step towards what probably was its nest. The goose seen in the picture wasn't too friendly, either, as it angrily chased me off the alley, making me choose an alternate route through the village.

Mykinesin ainokainen tie johtaa kylän läpi kahteen suuntaan: yhtäällä satamaan ja toisaalla Knúkur-vuorelle. Autoja ei näy, eikä sen koommin polkupyöriäkään: suurimmat tavarat ja pienimmät lapset kuljetetaan mönkijöillä ja peräkärryillä, ja maatöissä käytetään eräänlaisia minitraktoreita. Lampaat ja hevoset laiduntavat aidattuina pääosin ympäri ämpäri saarta, mutta käväisevät välillä kylänkin puolella muun muassa heittämässä ruskeat terveiset allekirjoittaneen kotiovelle.

The only road in Mykines leads to two places: the harbor and the island's highest mountain, Knúkur. Cars and bicycles are nowhere to be seen, and the heaviest belongings (as well as the smallest children) are moved around with ATVs. Sheep and horses graze all over the island, and sometimes they pay a visit to the village as well, leaving their brown regards right onto the doorstep of yours truly.

Tie vuorelle. / The path towards the mountain.

Kylätie muuttuu pian kivikkoiseksi poluksi ja haalistuu lopulta painaumaksi kukkulan ruohomatossa. / The road turns quickly into a rocky path, and eventually all you can see is an imprint on the grassy hillside.

Kun kopterit eivät vielä olleet normaali osa kesäarkeani ja otin niistä kuvan aina kohdalle sattuessa. / Back when the helicopters weren't a completely normal everyday thing, and had to be photographed every time.

Mykinesin uima-allas. Pato petti tässä jokin aika sitten, eikä tuolla voinut uida, mutta asia on nyt korjattu ja olen ehtinyt pari kertaa pulahtaakin! Kylymää on, virkoaapahan ainakin! / The cold water pool. The dam broke a while ago, resulting in the pool being basically empty for a few weeks. It's fixed now, and I've already taken a couple of dips! The water is damn cold - perfect for morning swimming!

Mykinesillä on kirkko, joka toimii useammin konserttisalina kuin palveluspaikkana, ja koulu, joka lopettanee toimintansa nyt viimeisenkin oppilaan päästyä yhdeksänneltä luokalta. Työpaikkani Kristianshús on kylän toimivin majoitustila, ja sen lisäksi yöpyä voi satunnaisesti Gula Husið-hostellissa sekä ainakin yhdessä Airbnb-asunnossa. Suunnitteilla on uusi hotelli ja museo, jossa esitellään saarella asuneen taiteilija Sámal Joensen-Mikinesin maalauksia, ja aikataulun mukaan tämän pitäisi toteutua jo ensi kesänä. Saa nähdä! Työnantajani puolisoineen seisovat hankkeen takana ja ilmeisesti hoitavat suuren osan rakennustöistäkin itse, ja hetken färsaarelaisten elämää ihmetelleenä voisin sanoa sen käyvän järkeen. Kyläläiset ja kesäasukkaat kunnostelevat nimittäin sen verran innokkaasti talojaan ja rakentelevat uutta, ja onpa työnantajani mies rakentanut kotitalonsakin omin käsin. Ei talon kokoon nähden varmasti ollut mikään pikkuprojekti.

The church in Mykines is still in use - more often for concerts than Sunday services, though. The village school will probably stay empty now that the last pupil has passed secondary school. My workplace, Kristianshús, is the safest bet for accommodation, and sometimes staying overnight is possible also in the hostel called Gula Husið, or the Yellow House. Some of the summer house owners also rent out their houses via Airbnb. A brand new hotel, as well as a museum focusing on the works of the artist Sámal Joensen-Mikines, is scheduled to open next year. We'll see! It's a project of my boss and her husband, and apparently they'll even be doing a big part of the building, too. Well, after watching the Faroese villagers build and repair their houses all on their own, it's really not that big of a surprise... Even the house I live in, which is definitely not the smallest one on the island, was built by the owner himself. 

Mykinesin satamasta olenkin jo jakanut kuvamateriaalia, mutta tässä vielä vähän näkymiä! Jósup-lautta seilaa Mykinesin ja Sørvágurin väliä normaalisti kaksi kertaa päivässä - välillä kolme-neljäkin, mikäli kävijöitä on paljon. Toisinaan lautta ei tule ollenkaan sääolosuhteiden tai laskuveden vuoksi, ja ihmisiä on parina iltana jäänyt saarelle. Mykinesille tulemista ei suositella juuri lentoa edeltävänä päivänä juuri tällaisten sattumusten takia - tämä lukee hyvin selvästi turistilehtisessä, jonka saa maksutta mukaansa lentokentältä, ja siitäkin huolimatta seuraavaa lauttaa odotteli huomattava määrä vihaisia matkailijoita, jotka eivät rantautumisen takia olleet ehtineet lennolleen. Elikäs, lukekaa se saakelin lehtinen, mikäli meinaatte käväistä Mykinesillä. Saaresta kertova pätkä on lyhyt ja ytimekäs, eikä kenellekään pitäisi jäädä epäselväksi, ettei tämä ole mikään ihanteellinen viimeisen reissupäivän kohde. (Joo, eiköhän tilitys ollut tässä. Miten niin huomaa, että minähän se sain kuunnella kiukkuisten keski-ikäisten kitinää, kun lento lähti ja he itse jäivät?) Helikopterilla saarelle pääsee muutaman kerran viikossa, ja sen voi toisinaan myös tilata erikoistapauksen sattuessa. Kopterilla hoidetaan myös sairaskuljetuksia, joista tämän kesän ensimmäinen tehtiin pari päivää sitten.

One more snap of the Mykines harbor area! The ferry Jósup sails between Mykines and Sørvágur twice a day with some exceptions, mostly due to high demand or low tide. People have gotten stranded on Mykines a couple of times now, an astonishing number of them with a flight to catch the very next day. Now, here's an important piece of advice for everyone planning a visit here: there is a A5-sized booklet available on the airport, called something like The Faroe Islands Tourist Guide. Please pick it up - it's free of charge - and read it, too, at least the parts about Vágar and Mykines. On the Mykines page it should say very clearly that traveling to Mykines is not recommended if you plan on taking the plane the next day. Memorize those lines, and if you still fail to follow the advice, remember that the only one you have the right to get mad at is yourself. Ok? Thank you, rant over. (What do you mean you can see that I was the one serving the pissed-off customers?) You can also take the helicopter from Vágar a few times a week, and sometimes rent it for special occasions. The chopper is also used to take people to the hospital.

Tässäpä esittelyä ensi hätään! Kirjoitettavaa on, kuten sanottua, paljon, ja uusia hienoja juttuja on taatusti tulossa. Yritän pitää tahdin tasaisempana nyt, kun jaksan jopa heräillä aamuisin... Nyt on taas edessä yksi aurinkoinen kesäpäivä Mykinesillä, mikä tietänee päiväksi paljon asiakkaita ja ahkeraa leipomista sitten iltapuolella. Ehkä sepittelen töistänikin myöhemmin vähän juttuja - tai sitten en.

Voilà, a short presentation of Mykines after 1,5 months after moving here! As I said, I have a lot to write about, and new and exciting things keep popping up by the day. I'll try, however, to post more frequently, now that I can actually manage waking up somewhat early. Got another sunny day of Faroese summer ahead, which probably means a lot of customers during the day and crazy baking in the post-dinner hours. Maybe I should write a bit about my job, too... Or not.