20.7.2016

havn

Minun oli melko pian Färsaarille saapumiseni jälkeen käytävä asioilla pääkaupungissa Tórshavnissa, ja olin tästä velvollisuudesta oikein mielissäni. Parin viikon Mykinesillä oleilun jälkeen maisemanvaihdos toi toivottua intoa ja uutta energiaa työhommiin, ja pääsinpä matkustamaan helikopterillakin ensimmäistä kertaa! Pätpättimillä päristely on täällä hallituksen tukemaa toimintaa ja ajankäytön huomioon ottaen varsin halpaa huvia - matka Mykinesiltä Tórshavniin kesti puoli tuntia ja maksoi vajaat kolmekymmentä euroa, siinä missä bussilla ja lautalla tehty reissu kestää melkein kaksi tuntia ja maksaa vain alle kympin vähemmän. Maisemat ovat molemmin päin kyllä mainiot!

Pretty soon after my arrival in the Faroes I had to go run some errands in Tórshavn. After spending a couple of weeks on the tiny island of Mykines, the idea didn't really sound too bad - especially when combined with the first helicopter trip of my life. The helicopter traffic is government subsidized, and therefore pretty cheap; and when the difference between taking the chopper and going by boat and bus from Mykines to Tórshavn is less than ten euros in price but more than one hour in time, it's definitely worth it. The landscape is beautiful either way, though!

Mykines nähtynä lähtevästä kopterista. / Mykines, as seen from a departing helicopter.


Propellit pyörivät maan tasallakin! / Windmills!
Lentämiseen hieman liioitellun epäileväisesti suhtautuvana ihmisenä kuumottelin kopterimatkaa myös sanan negatiivisessa merkityksessä. Huimia näkymiä ihaillessa pelot kuitenkin unohtuivat äkkiä ja kyydissä olisi uskaltanut istua pitempäänkin. Perille päästyäni minulla ei perinteisesti ollut mitään hajua omasta tai hostellini sijainnista, joten valitsin kauniin maisemareitin rantakallioille ja sopivan kolon löydyttyä istuuduin lounastamaan ja nauttimaan juuri alkaneesta kahden päivän vapaudesta.

My attitude towards flying could be described as suspicious in somewhat excessive quantities, so the thrills before my first helicopter trip weren't merely of the positive kind. However, all my fears were pretty much cast aside as I got to concentrate on the amazing view. As can be expected, I possessed no knowledge of my whereabouts nor the location of my accommodation upon landing to Tórshavn, so I settled for sitting down on some cliffs and opening my lunch box, staring into the vast ocean symbolizing the sweet state of limitless freedom I was going to be in for the next couple of days.
Empiirisen tutkimuksen mukaan eväskalja maistuu parhaalta, kun edessä siintävät meri ja päivät ilman töitä. / As shown by empirical research, beer tastes best when consumed by the seaside at the beginning of a work-free period.


Metsä! Färsaarilla! / A forest! In the Faroe Islands!
 Harhailin hämmentävän metsän läpi jonnekin keskustan laitamille, missä puhelimeni nappasi signaalin ja pystyin tarkistamaan sijaintini kartasta. Ihan vikasuunnassahan sitä yllättäen hortoiltiin, eli ei kun vaan 180 asteen käännös ja seurailemaan katuja, jotka paikoitellen muttuivat kovin epäkaupunkimaisen näköisiksi, lammasaitausten keskellä kulkeviksi poluiksi.

Afterwards, I wandered through a forest - yes, a Faroese equivalent of one - and ended up in what seemed to be the outskirts of the city centre. That's where my phone caught a signal, and I was finally able to locate both myself and my destination on the map. To nobody's surprise, I realized I was heading in the completely wrong direction, did a 180 and went following the streets that soon turned into very non-urban paths that went through somebody's sheep yard.

Tätä näkyä ihaillessani paikallinen reippailija huomasi kännykän kyyläykseni ja kysäisi, olenko eksynyt. En tietenkään ollut. / While I was looking at this beauty, a friendly local stopped to ask if I was lost. Of course I wasn't.

Kun kartta näyttää oikeaa, mutta liikennemerkki väärää... Paikallinen taajaman merkki on ihanan realistinen! / When the map says you're walking in the right direction, but the traffic signs don't really support it...  Anyways, I love how realistic the town area sign is!

Yövyin Hostel Kerjalonissa, joka on Hotel Føroyar -hotellin yhteydessä toimiva halvempi majoitusvaihtoehto. Taitaa jopa olla pääkaupungin halvin, majoittumaan pääsee halvimmillaan 250 kruunulla yö. Kaikin puolin siisti ja mukava paikka, jossa pistorasioita on färsaarelaiseen tyyliin vähän, näkymät ovat komeat ja matka keskustaan varsin lyhyt, mikäli osaa valita oikean polun. Minulta se onnistui viimeisellä matkallani keskustasta takaisin majoittumaan, viisaampana sitten ensi kerralla! Maisemareitti oli kyllä kaunis polku läpi lammaslaitumen, että ehken ihan hirveästi hävinnyt kuitenkaan siellä sekoillessani. Varsinkin illan pintaan, sumun laskeuduttua, paikka näytti melkoisen mystiseltä. Selvisin ensimmäisenä iltana joskus seitsemän jälkeen iltakävelylle ruuan perässä, ja täytin reissulla vatsani lisäksi myös uteliaisuuttani sekä kameran muistikorttia. Itse ruuasta en tähän hätään löydä yhtäkään kuvaa, mikä hämmentää, sillä söin sentään sushia. Etika-nimisessä viehättävässä ravintolassa, jossa vieruspöydässäni istui islantilaisia. Voi hyvinkin olla, että menen toisenkin kerran sitten, kun tie vie taas Tórshavniin - ensi viikolla jo! Kamala, kuinka kaukaisesta menneisyydestä kirjoittelenkaan.

I spent my night in the hostel Kerjalon, which is located right next to Hotel Føroyar and provides a cheaper option for staying overnight in Tórshavn. The place is tidy and cozy with as few power sockets as any normal Faroese household I've seen, and the view over the city is great. The distance to downtown is really not that long, if you manage to find the right path. Took me some three tries, which I didn't really mind, as the longer route downtown is quite worth the extra walk! Especially in the mystical evening mist. It's not like I got lost or anything but I ended up exploring quite a bit of it on my first night while navigating my way to Etika, a sushi place I might just visit again the next time Havn is calling. Which is already next week... Sheesh, taking quite a leap back in time here in these posts!



Tórshavnin jännännäköinen kirkko muistutti islantilaisia piruntorjuntabunkkereita, jotka ovat paikoitellen hyvinkin modernin näköisiä. / The church in the background reminded me of some of the very modern-looking churches in Iceland.


KISSA! Turhan montaa en Tórshavnissakaan nähnyt, tämä taisi olla toinen. / A CAT! Not too many of them in Tórshavn, either, I guess...

Verenluovutus on se juttu. / Donating blood is the thing.

Kaupunkikäyntini ensisijainen tavoite oli avata pankkitili, ja koska melkein epäonnistunut suoritus on se ainoa täydellinen, päätin jättää kaikki tiliin tarvittavat paperit kotiin ja marssia passitta pankkiin. Minut pelastivat tällä kertaa nokkela färsaarelainen kaverini, Tórshavnin kaupunginkirjaston tulostusmahdollisuus sekä ennen lähtöä nappaamani kuva muuan tärkeästä paperista. Jälleen yksi virstanpylväs saavutettu huonon esimerkin urallani!

Minulla oli mielikuvituslista asioista, joita olisin mielelläni lomalla toteuttanut, mutta kerkisin kahden päivän aikana oikeastaan lähinnä harrastaa ihmettelyä, syömistä, juomista ja tuota mainittua virastosekoilua. Uimassa sentään kävin. Kaveria näin. Meinasin myöhästyä laivasta, kun bussikuskillani ei ilmeisesti ollut hajua siitä, että hänen linjaltaan on jatkoyhteys Mykinesin lautalle viiden minuutin vaihdolla. No jaa. Tykkään tehdä asioita hitaasti, joten ihan hyvä vain, että jäi nähtävää seuraavallekin kerralle!

The main goal of my city visit was to open a Faroese bank account, so I decided to leave all the required paperwork to Mykines and walk into Eik with not so much as my Finnish passport with me. With the outcome being as expected, I was finally saved by my clever Faroese friend who led me to the public library where I could print out a picture I'd taken of the said paperwork before my departure. By completing my mission I also reached another goal on my life-long mission of being the worst example at pretty much everything. Win!

I had an imaginary list of things I'd love to do while on vacation but in the end my two days were pretty much spent on eating, drinking, wondering and messing around at the bank. Well, at least I did go swimming on both days, and managed to meet up with my friend. I also almost missed the boat on my way back, as my bus driver seemed unaware of the scheduled connection between the bus and the ferry, so I guess you could call it a success. Besides, I like to go slowly - at least I've still got something to see and do during my next visit!



Tórshavnin vanha kaupunginosa nimeltään Tinganes pitää sisällään kauniita punaisia puutaloja, jotka toimivat poliitikkojen toimistoina. / The Tinganes area in Tórshavn hosts these beautiful red wooden houses, apparently used as politicians' offices for the time being.

Hostellilta oli ihan kiitettävät näkymät! / The location of Kerjalon provided a great view over Tórshavn.

Kalankasvattamoja Mykinesin lauttareitillä. / Fish farms on the way to Mykines.


Sää näyttäisi muuttuneen huonompaan suuntaan. Se tietää kuraisia lattioita ja kiireisiä iltapäivän tunteja. Ensi viikolla on onneksi vapaata, kun suunnilleen koko Färsaarten kansa juhlii kansallispäivää useamman päivän ajan. Silloin minäkin suuntaan Tórshavniin, juon itseni humalaan ja hankkiudun vaikeuksiin. Tulee työntäyteisten viikkojen jälkeen ihan tarpeeseen!

The weather seems to have taken a turn for the worse, which converts to muddy floors and busy afternoon hours at work. Luckily I'm having some days off again next week, when approximately everyone in the Faroes celebrates the national day for several days straight. That's when I'll also be heading back to Tórshavn, where the plan is to first get drunk and then into trouble. I'll need that after this madness my work has been in the past weeks!

6.7.2016

mykinesbygd

Päätin ryhtyä aktiivisemmaksi tässä hommassa, ja olenkin nyt parin aamun ajan muokkaillut kesäkuisia kuvia kuosiinsa. Työvuoroni alkavat normaalisti kello 13, joten jos herää aikaisin, saa aamulla aikaan yhtä sun toista. Illalla ei hirveästi jaksa, kun vuorot loppuvat sen verran myöhään. Heitin kauan sitten yhden yökävelyn pitkin kotikylän pihoja ja keräsin kuvamuistoja, jotka nyt koristavat tätä kesäkotini esittelymerkintää! Osa kuvista taitaa myös olla jonkun aamuseikkailun peruja... Vanhoja silti!

So, I decided to become more active, and therefore I've spent a couple of mornings editing pictures from June into something blog-worthy. My shifts usually start at 1 p.m., so I've got plenty of time to be productive in the morning. The pictures in this post are from my late night (and maybe even day) walks sometime in June.


Mykinesin kylässä asuu ympäri vuoden kymmenen ihmistä. Heistä suurin osa on keski-iän ylittäneitä, eikä saarella juuri puuhata muuta kuin maataloushommia, huoltotöitä ja kesäisin matkailutoimintaa. Taloista suurin osa on talvet tyhjillään, eivätkä kesäasukkaatkaan useimmiten viivy muutamaa päivää pitempään.

The village of Mykines, Mykinesbygd, has the year-round population of 10 people, many of which being elderly. The jobs are scarce, and include mainly farming, maintenance, and tourism during the summer months. Most of the houses are empty during the wintertime, and the summer guests don't usually stay longer than a few days at once.

Mykinesiä kuvataan lintuparatiisiksi, ja olenkin sen saanut todistaa monenmoisten kohtaamisten kautta. Olen nähnyt lunnien yöllisen kokoontumisen ja suulien pesimäpuuhat kallioilla, mutta saanut myös miltei nokasta otettuani harha-askeleen ilmeisesti muuan mustan linnun pesäpaikan liepeille. Kuvan hanhen halukkuus tehdä viattomille väkivaltaa ilmeni välittömästi kuvanottohetken jälkeen, kun se lähti kipittämään kohti niin vihaisen näköisenä, että koin parhaaksi pinkoa karkuun ja valita toisen kujan kuljettavakseni.

Mykines is described as a bird paradise, and I've got to experience that in various ways. In addition to seeing the nightly gatherings of countless puffins, I've also almost gotten hit by an angry black bird after taking a careless step towards what probably was its nest. The goose seen in the picture wasn't too friendly, either, as it angrily chased me off the alley, making me choose an alternate route through the village.



Mykinesin ainokainen tie johtaa kylän läpi kahteen suuntaan: yhtäällä satamaan ja toisaalla Knúkur-vuorelle. Autoja ei näy, eikä sen koommin polkupyöriäkään: suurimmat tavarat ja pienimmät lapset kuljetetaan mönkijöillä ja peräkärryillä, ja maatöissä käytetään eräänlaisia minitraktoreita. Lampaat ja hevoset laiduntavat aidattuina pääosin ympäri ämpäri saarta, mutta käväisevät välillä kylänkin puolella muun muassa heittämässä ruskeat terveiset allekirjoittaneen kotiovelle.

The only road in Mykines leads to two places: the harbor and the island's highest mountain, Knúkur. Cars and bicycles are nowhere to be seen, and the heaviest belongings (as well as the smallest children) are moved around with ATVs. Sheep and horses graze all over the island, and sometimes they pay a visit to the village as well, leaving their brown regards right onto the doorstep of yours truly.

Tie vuorelle. / The path towards the mountain.


Kylätie muuttuu pian kivikkoiseksi poluksi ja haalistuu lopulta painaumaksi kukkulan ruohomatossa. / The road turns quickly into a rocky path, and eventually all you can see is an imprint on the grassy hillside.


Kun kopterit eivät vielä olleet normaali osa kesäarkeani ja otin niistä kuvan aina kohdalle sattuessa. / Back when the helicopters weren't a completely normal everyday thing, and had to be photographed every time.

Mykinesin uima-allas. Pato petti tässä jokin aika sitten, eikä tuolla voinut uida, mutta asia on nyt korjattu ja olen ehtinyt pari kertaa pulahtaakin! Kylymää on, virkoaapahan ainakin! / The cold water pool. The dam broke a while ago, resulting in the pool being basically empty for a few weeks. It's fixed now, and I've already taken a couple of dips! The water is damn cold - perfect for morning swimming!

Mykinesillä on kirkko, joka toimii useammin konserttisalina kuin palveluspaikkana, ja koulu, joka lopettanee toimintansa nyt viimeisenkin oppilaan päästyä yhdeksänneltä luokalta. Työpaikkani Kristianshús on kylän toimivin majoitustila, ja sen lisäksi yöpyä voi satunnaisesti Gula Husið-hostellissa sekä ainakin yhdessä Airbnb-asunnossa. Suunnitteilla on uusi hotelli ja museo, jossa esitellään saarella asuneen taiteilija Sámal Joensen-Mikinesin maalauksia, ja aikataulun mukaan tämän pitäisi toteutua jo ensi kesänä. Saa nähdä! Työnantajani puolisoineen seisovat hankkeen takana ja ilmeisesti hoitavat suuren osan rakennustöistäkin itse, ja hetken färsaarelaisten elämää ihmetelleenä voisin sanoa sen käyvän järkeen. Kyläläiset ja kesäasukkaat kunnostelevat nimittäin sen verran innokkaasti talojaan ja rakentelevat uutta, ja onpa työnantajani mies rakentanut kotitalonsakin omin käsin. Ei talon kokoon nähden varmasti ollut mikään pikkuprojekti.

The church in Mykines is still in use - more often for concerts than Sunday services, though. The village school will probably stay empty now that the last pupil has passed secondary school. My workplace, Kristianshús, is the safest bet for accommodation, and sometimes staying overnight is possible also in the hostel called Gula Husið, or the Yellow House. Some of the summer house owners also rent out their houses via Airbnb. A brand new hotel, as well as a museum focusing on the works of the artist Sámal Joensen-Mikines, is scheduled to open next year. We'll see! It's a project of my boss and her husband, and apparently they'll even be doing a big part of the building, too. Well, after watching the Faroese villagers build and repair their houses all on their own, it's really not that big of a surprise... Even the house I live in, which is definitely not the smallest one on the island, was built by the owner himself. 




Mykinesin satamasta olenkin jo jakanut kuvamateriaalia, mutta tässä vielä vähän näkymiä! Jósup-lautta seilaa Mykinesin ja Sørvágurin väliä normaalisti kaksi kertaa päivässä - välillä kolme-neljäkin, mikäli kävijöitä on paljon. Toisinaan lautta ei tule ollenkaan sääolosuhteiden tai laskuveden vuoksi, ja ihmisiä on parina iltana jäänyt saarelle. Mykinesille tulemista ei suositella juuri lentoa edeltävänä päivänä juuri tällaisten sattumusten takia - tämä lukee hyvin selvästi turistilehtisessä, jonka saa maksutta mukaansa lentokentältä, ja siitäkin huolimatta seuraavaa lauttaa odotteli huomattava määrä vihaisia matkailijoita, jotka eivät rantautumisen takia olleet ehtineet lennolleen. Elikäs, lukekaa se saakelin lehtinen, mikäli meinaatte käväistä Mykinesillä. Saaresta kertova pätkä on lyhyt ja ytimekäs, eikä kenellekään pitäisi jäädä epäselväksi, ettei tämä ole mikään ihanteellinen viimeisen reissupäivän kohde. (Joo, eiköhän tilitys ollut tässä. Miten niin huomaa, että minähän se sain kuunnella kiukkuisten keski-ikäisten kitinää, kun lento lähti ja he itse jäivät?) Helikopterilla saarelle pääsee muutaman kerran viikossa, ja sen voi toisinaan myös tilata erikoistapauksen sattuessa. Kopterilla hoidetaan myös sairaskuljetuksia, joista tämän kesän ensimmäinen tehtiin pari päivää sitten.

One more snap of the Mykines harbor area! The ferry Jósup sails between Mykines and Sørvágur twice a day with some exceptions, mostly due to high demand or low tide. People have gotten stranded on Mykines a couple of times now, an astonishing number of them with a flight to catch the very next day. Now, here's an important piece of advice for everyone planning a visit here: there is a A5-sized booklet available on the airport, called something like The Faroe Islands Tourist Guide. Please pick it up - it's free of charge - and read it, too, at least the parts about Vágar and Mykines. On the Mykines page it should say very clearly that traveling to Mykines is not recommended if you plan on taking the plane the next day. Memorize those lines, and if you still fail to follow the advice, remember that the only one you have the right to get mad at is yourself. Ok? Thank you, rant over. (What do you mean you can see that I was the one serving the pissed-off customers?) You can also take the helicopter from Vágar a few times a week, and sometimes rent it for special occasions. The chopper is also used to take people to the hospital.



Tässäpä esittelyä ensi hätään! Kirjoitettavaa on, kuten sanottua, paljon, ja uusia hienoja juttuja on taatusti tulossa. Yritän pitää tahdin tasaisempana nyt, kun jaksan jopa heräillä aamuisin... Nyt on taas edessä yksi aurinkoinen kesäpäivä Mykinesillä, mikä tietänee päiväksi paljon asiakkaita ja ahkeraa leipomista sitten iltapuolella. Ehkä sepittelen töistänikin myöhemmin vähän juttuja - tai sitten en.

Voilà, a short presentation of Mykines after 1,5 months after moving here! As I said, I have a lot to write about, and new and exciting things keep popping up by the day. I'll try, however, to post more frequently, now that I can actually manage waking up somewhat early. Got another sunny day of Faroese summer ahead, which probably means a lot of customers during the day and crazy baking in the post-dinner hours. Maybe I should write a bit about my job, too... Or not.