byrjan

Eräs pohjoismaisten kielten opiskelija kerran päätti, että nyt, muuten, saa akateeminen elämä riittää. Häntä houkutti filologian kimpussa pakertamisen sijaan pistää kielitaitonsa kunnolla koetukselle, joten hän päätti hakea kesätöitä Färsaarilta. Töitä tuli toivomusten mukaisesta paikasta: majatalosta pienellä Mykinesin saarella, eikä opiskelija olisi voinut onnellisempi olla! Kirjoitustyön kivettämät kankuthan vetristyisivät seisomatyössä, ja eristäytynyt elämä vain muutaman ihmisen asuttamalla saarella haihduttaisi päästä pois hektisen Helsingin huolet. Ei kun vain odottamaan seikkailua!

Tänään tuo seikkailuni sitten alkoi. Työpaikan saatuani olin päättäväisenä jo suunnittelemassa tanskan, fäärin, Mykinesin ja Färsaarten historian sekä maantieteen ynnä muun yleishyödyllisen itseopiskelua, räjähtävää motivoituneisuutta sekä vähintään parin viikon pärinöitä lähtöä edeltävän innostuksen kourissa. No, elämä osaa yllättää, eikä mikään suunnitelmistani toteutunut (lähimmäksi pääsin ehkä kielijutuissa, kun eilen ostin kirjaston poistomyynnistä färsaareilaisen William Heinesenin tanskankielisen kirjan), ja nyt istun islantilaisen villapaitani päällä Kastrupin kansainvälisellä lentokentällä alkaen pikku hiljaa olla perillä siitä, mitä olen tekemässä.

Olen menossa kesätöihin, eristyksiin ihmisten keskelle Mykinesin saarelle, joka on Färsaarten saarista läntisin. Saaren asukasluku oli vuonna 2013 13 ja sieltä löytyy työpaikkani Kristianshúsin lisäksi ainakin kirkko, pieni joki ja lampaita. Kristianshús on pieni, kesäisin kiireinen majatalo, jonka huoneet ovat pieniä ja käytävät kapeita, mutta majoituksen tasoa kehutaan Wikipediassa hyväksi. Mykinesille pääsee sään salliessa lautalla kahdesti päivässä, helikopterilla useammin.

Kuultuaan tästä hieman hullusta suunnitelmastani ihmiset ovat kyselleet, missä Färsaaret sijaitsevat (suunnilleen Skotlannin, Norjan ja Islannin välissä), miksi haluan asua sellaisessa paikassa reilut kolme kuukautta (kyllästy Helsinkiin ja tiedä), ja kuinka ihmeessä olen saanut edes päähäni hakea tällaista työpaikkaa (Anna piti loistavan esitelmän Alternativ Norden -tapahtumassa viime syksynä). Äitini on rikastuttanut itseään kaikella internetistä löytämällään Färsaari-nippelitiedolla ja pitänyt esitelmiä minulle, joka en ole kiireiltäni ja "kiireiltäni" ehtinyt suoda elämäni uusimmalle seikkailulle juuri ajatustakaan ennen eilistä päivää. Paitsi silloin, kun hain yli kaksi viikkoa sitten henkilötunnusta, jota en ole vieläkään saanut.

Matkani jatkuu aamuseitsemän lennolla Vágarin saarelle, mistä pitäisi löytää tiensä Sórvagurin satamaan ja lautalle, joka kuljettaa minut kesäkotiini. Toivon, että saisin pian tietää lähtöporttini, jotta voisin suoriutua turvatarkastuksesta ja siirtyä nukkuma-asemiin portin liepeille. Olotilani on odottava ja väsynyt - toivon, että perille pääsy piristää enkä vielä huomenna joutuisi Annan blogissaan kiroamaan kuudentoista tunnin työvuoroon.

Siinäpä tiivistettynä, mistä elämässäni on tällä hetkellä kyse. Tulen ruotimaan tässä blogissa kesän tapahtumia tai niiden puutetta, jahka perille pääsen ja saan revittyä jostain ylimääräistä aikaa. Nyt voisi käydä kyyläämässä lähtevien taulusta porttitietoja tai vaan luovuttaa ja vallata jonkun aulan penkeistä pariksi tunniksi. Góða nátt!

Approaching Kastrup.

There once was a Nordic philology student who got absolutely fed up with all things academic, packed all the stuff she didn't get rid of and set the course to the Faroe Islands. This is a blog about all things revolving around that decision.

First of all, what?! That's the question I'm asked the most. So, I'm going to spend the next three months in the Faroe Islands (located approximately between Iceland, Norway and Scotland), more specifically in the isolated island of Mykines (because I got tired of Helsinki in every possible sense), working in a guesthouse (I got to hear about it in a presentation someone had in a Nordic themed event). Mykines (population 13 in 2013) is the westernmost of the Faroe Islands, and Kristianshús, my workplace, seems to be pretty much the center of the settlement. There is also a church I'm definitely going to go to, even though (or because of?) I'm not really religious. One can get to Mykines, weather permitting, twice a day by boat and a bit more often by helicopter.

In this blog I will be summarizing my adventure, which right now stands at a point where I am sitting on the floor at the Kastrup international airport, using my Icelandic sweater as a cushion and desperately wanting to know my departure gate so that I could get past the security control and go attempt to catch some well-deserved sleep. It's past midnight and my journey continues with the 7 a.m. flight to Vágar, after which I should try and find my way to the Sórvagur harbor and catch the 10:20 ferry to my summer home. So, time to go colonize a bench! Góða nátt!