fuglar

Olen nyt oleillut täällä reilun kuukauden. Ensimmäisen viikon totuin, toisen nukuin ja kolmannen kokosin tekemättömiä töitä, joten en oikeastaan ole vielä päässyt ihan täysillä keskittymään tähän kesäelämään. Säät ovat täällä suosineet - en aluksi tiennyt päätyneeni uusine tuulen- ja vedenpitävine kamppeineni Färsaarista sille kaikkein vähäsateisimmalle, mutta tämä kolme viikkoa kestänyt lähes tauoton auringonpaiste kyllä jaksaa hämmentää tuosta tiedosta huolimatta. Tähän kolmeen viikkoon on mahtunut jos jonkinmoista blogikirjoittelun aihetta - kuten vaikka syväanalyysi normaalista työpäivästäni, raportti asiainhoitomatkastani Tórshavniin tai selvitys kaikista minut tänne ajaneista motiiveista - ja lienee viisainta aloittaa tämän ideavyyhdin purkaminen alkupäästä. Jatketaan siis siitä, mihin viimeksi jäätiin: tässä runsain valokuvituksin väritettyä tekstiä toiselta tai kolmannelta Färsaari-päivältäni ja siltä ensimmäiseltä ja toistaiseksi ainoalta kunnon retkeltä, jonka kotisaarellani toteutin.

Olin parin pitkän ja perusteellisen työpäivän jälkeen saanut aamun vapaaksi, ja otin tästä ilon irti suuntaamalla turistien suosimalle ”lunnipolulle”. Olen aikaisemmin viettänyt elämästäni reilun vuoden Islannissa, mutta siellä onnistuin etsinnöistä huolimatta väistämään kaikki saaren lunnit, joten tämän kesän tavoitteeni olikin nyt vihdoin viimein bongata ihka-aito lunni luontaisessa elinympäristössään. Näköjään olin jälleen kerran menossa sieltä, mistä aita oli jo kaatunut: tällä saarella ei tarvitse oikeaan aikaan käppäillä kuin muutama sata metriä kylästä vuorenrinnettä ylös rantaviivaa seuraten, ja jo kököttää lunninhyväkäs mättäällä tarkkaavaisesti päätään pyöritellen. Päivä oli nuori ja ilma mainio, joten talsin kuitenkin koko matkan majakalle, jonka ympäristössä myös myrskylinnut ja suulat viihtyvät pesintäpuuhissa.


I've been here for a bit over a month now. I spent my first week getting accustomed to things, slept the second one away and used the third one on putting together some things I'd left behind before moving out here, so enjoying my new and exciting summer surroundings to the fullest is yet to happen. The weather's been great - my home island happens to be the least rainy of all the Faroes but even knowing that, having 3 weeks of sunshine keeps amazing me. Apparently it's been a very unusual spring in this corner of the world!

My month has involved a whole bunch of blogging-worthy things, so I think it's wisest to just pick up where I left off and share some memories from my first - and next to only - hike here in Mykines. Having missed all the puffins while living in Iceland, I had decided to finally see one in the Faroes, so moving to this bird paradise was definitely the right choice! I chose to take the 1,5-hour walk to the Mykines lighthouse - the path is very popular among tourists mainly because of puffins and other bird life swarming the cliffs - and did not get disappointed. I was greeted by an army of puffins just a stone's throw from the village, and around the lighthouse I also got to observe some gannets and fulmars.

Elämäni ensi lunni! Tai toinen. Kuka niitä tuolla laskee. Tärkeä lintuhenkilö kuitenkin. / The first puffin of my life! Or second. Not like anyone's counting. An important bird personality, anyway.

Lunnien lisäksi myös lampaat pitivät reitin varrella sankoin joukoin seurojaan. Pienimmäiset osasivat poseeratakin! / Saw a crazy bunch of sheep, too. The smallest ones even knew how to pose for the camera!

Tuommoisessa cityssä sitä asustellaan! / The Mykines metropolis.

Majakkareitin varrella joutui poikkeamaan melko epävirallisen näköisille poluille. / Wondered first if this path was sheep-only, but it did lead me further towards the lighthouse.

Heleeeeeevetin turvallisen näköinen silta. Kuumotti. / Well isn't it the safest-looking bridge you've ever seen?

Tulipas bongattua elämäni ensimmäinen laskeutuva helikopterikin! Herätti kauhunsekaisia haaveita. / Spotted my first-ever landing helicopter! Not sure if scared or looking forward to a ride.

Juu, hyvällä säällä majakalta on ihan kevyesti sen puolentoista tunnin patikoinnin veroiset näkymät! / A view totally worth the 80 minute hike, especially in such good weather.

Lunneja, lampaita ja maan valtaama lampaiden avohautausmaa, aurinkoisen kesäretken ainekset kasassa! / Found this... Open burial ground for sheep? Creepy, yet cool.

Suulaat suulat eivät paljoa piilotelleet. / The glorious gannets!

Olen se bloggaaja, joka postaa kuvia kuolleista lampaista. Tätä ruhoa ei ole muutes sittemmin siirretty, ja kuulemma aivan polun vieressä lojuu toinenkin lampanraato. / Here I am, posting pictures of sheep carcasses on my blog. Carry on. From what I hear, there seems to be another dead body lying about just next to the path, and so far nobody's made an effort to move this one away, either.

Kiire ja energiavaje alkavat pikkuhiljaa helpottaa, ja olen jo uskaltanut alkaa tapailla jotain suunnitelmaa siitä, mitä tahdon tämän kesän aikana tehdä. Listaan on kertynyt lähinnä pikkujuttuja, kuten Mykinesin kylmän uima-altaan testaamista ja koko saaren kiertämistä kävellen, mutta ehkä niitä suurempiakin matkahaaveita alkaa tässä pikkuihljaa kerääntyä. Unelmoin myös arkirytmistä, jonka mukaan en nukkuisi lähes työvuoron alkuun asti, vaan jaksaisin aamulla nousta ja vaikka käppäillä takaisin tuonne lunnien luokse aamupalaa syömään. No jaa, jospa se vielä tästä!

It's getting easier now, with fewer things to do and more energy to spend on the cool things! I've finally started to put together a plan for what I want to do in the next couple of months, including longer walks all around Mykines and a dip in the cold pool next to our house. My next goal is, though, to develop a daily schedule and make sleeping until the start of my shift at the guesthouse the exception rather than the rule. Would probably also help me post more often!